maanantai, 14. huhtikuu 2014

5.

Sananen parisuhteesta. Tai toisinaan siitä kun en tunne tämän olevan sitä. Me ollaan seurusteltu viis vuotta, joista reilu puoli vuotta ollaan oltu kihloissa. Välillä meillä on tosi hauskaa, mutta välillä tulee sellanen ahdistus että voiko tää olla sitä mitä haluan loppuelämäni olevan. Meiltä puuttuu sellanen "henkinen yhteys" ja ollaan kiinnostuneita täysin eri asioista. Meillä ei oikeestaan oo mitään puhuttavaa, koskaan. Päivittäiset kuulumiset kyllä vaihdetaan, mutta sellaset isommat, vakavammat  keskustelut... en muista että niitä olis ollut. Välillä oon ihan hermorauniona tän jutun suhteen, juuri tälläkin hetkellä. Tiedän, että miehestä tulisi hyvä isä ja että se rakastaa mua ja on mulle hyvä, mutta mietin vaan että riittääkö se. Pitääkö sen riittääkään?

Toisaalta taas ne vakavammat ja henkisemmät keskustelut käyn ystävien kanssa, sellasten ihmisten kanssa joilla on samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja samanlainen ajatusmaailma kun mulla, ja tavallaan tunnen että se riittää. Voisko meidän parisuhde silti olla parempi, jos sitä keskustelua sais tähänkin? Me riidellään tästä usein, kun puhutaan ihan eri kieltä ja ihan rehellisesti osoitetaan ettei toisen jutut juurikaan kiinnosta. Tietysti on paljon sellasia eroja kiinnostuksen kohteissa jotka on ihan selviä, sellaset naisten jutut kuten meikit ja miesten jutut kuten autot... Mutta sitten on paaaaljon muutakin.

Oon ihmisenä vähän sitoutumiskammonen, ja yritän sillä usein selittää itelleni tätä tunnetta. En oo aiemmin ollut vakavassa parisuhteessa etten oikein tiedä, mitä sen oikeasti kuuluis olla. Enkä sano, että haluaisin niitä vakavia parisuhteita kokemuksen takia liutaa kerätäkään. Argh, parisuhdekurssille tästä on lähdettävä ennenkun räjähdän!

sunnuntai, 16. maaliskuu 2014

4.

Kirjottelin viimeksi kosmetiikkamaniasta, joka muhun on iskenyt... Ja ei, se ei ole laantunut vieläkään. Päinvastoin, ehkäpä jopa hieman "pahentunut". Tavallaan tuntuu kamalalta, musta on tullut jonkin sortin materialisti...

Mietiskelin, että varmaan jonkinlaista pahaa oloa/ ahdistusta oon koittanut pakoilla sillä, että ostelen koko ajan jotain mistä tuun iloseks. Mulla on tän vuoden tavoitteena koittaa löytää aikaa päivistä meditoimista varten, jotta edes hetkeksi hiljentyisin kuuntelemaan itseäni. Toisaalta taas, kosmetiikka on mulle tavallaan harrastus ja nyt oon vaan vähän normaalia enemmän panostanut siihen. Ehkäpä mä joku päivä kirjoittelen tännekin ostoksistani, huikeista löydöistä ja niistä tuotteista jotka olisin voinut jättää kaupan hyllylle. No, palataan siihen sitten joku toinen kerta, ciao!

 

tiistai, 18. helmikuu 2014

3.

Tänään mulla on vapaapäivä. Sitten alkaakin monen päivän työputki, mutta se ei haittaa. Vielä alkuvuodesta inhosin työtäni, mutta nyt jotain on muuttunut. Menen sinne hyvillä mielin, ja työpäivätkin sujuu samoilla fiiliksillä. Olen tässä lähiaikoina löytänyt suunnatonta inspiraatiota, vähän kaikkea kohtaan. Ja olo on hyvä.

Muhun on iskenyt taas sellainen kosmetiikkamania. Koko ajan keksin jotain, mitä täydennystä meikkipussin sisältö kaipaakaan. Tänään ajattelin metsästää  aurinkopuuteria ja poskipunaa. Tiedän jo vähän, mihin suuntaan tämä polku vie.

Fiilikset on siis tänään hyvät. Nyt menen kurkkaamaan, josko kaapista löytyis mulle vähän suklaata. ^-^

keskiviikko, 5. helmikuu 2014

2.

Huomenta!


Nyt kokeilenkin heti miltä tuntuu kirjottaa teksti puhelinta käyttäen. En ole vielä tähän päivään mennessä oppinut kirjottamaan edes ihan vaan tekstiviestiä tätä puhelinta käyttäen, joten tämän tekstin näpyttelyyn menee varmaankin tovi. Odottelen tässä samalla hammaslääkäriin pääsyä, niin aikahan kuluu tässä varsin näppärästi.

Olin tässä taannoin ihan harmistuksissani kun eräs Thaimaalaisia ruokatarvikkeita myyvä pikkukauppa lopetti ennenkun ehdin kunnolla edes tutustumaan sen tarjontaan. Nyt sitten kun olin kaupungilla jo hyvissä ajoin, huomasin että tänne keskustaan on rakentumassa vastaava liike. Ikkunassa oli jo sen verran vihiä tulevasta, että nyt tässä uudessa paikassa myydään ruoan lisäksi muutakin tavaraa, suitsukkeita näytillä oli ainakin! Jee, tämän täytyi olla jonkinlaista kohtalon johdatusta, koska juurikin tässä mietin että suitsukevarastoa pitäisi täydentää mutta tylsää kun se täytyy aina hoitaa nettikaupan kautta. Että iso JEE kun niitä voi kohta ostaa ihan kotikaupungista!

Ehdin hetken aikaa miettimään, että miksi blogia aloin edes kirjoittamaan. Oon mietiskelly aloittamista pitkään ja nyt se vaan tuntu oikealta. Toivottavasti tästä tulee mulle vähän niinkun muistikirja, joka nitoo vähän ajatuksia yhteen ja selkeyttää niitä. Katsotaan.

tiistai, 4. helmikuu 2014

1.

Olen monta vuotta tallettanut elämäni tapahtumat ja ajatukseni kirjoittamalla päiväkirjaa. Kirjoittaminen on ollut minulle aina luontainen tapa purkaa itseäni. Tuntuu silti todella omituiselta kirjoittaa tätä tekstiä juuri nyt. Luulen että suuri syy, miksi tämä tuntuu niin vieraalta on se, etten tarkalleen ottaen, yhtään, edes suurinpiirtein tiedä, mistä kirjottaisin.

Jos nyt sitten alottaisin vaikka kertomalla hieman siitä kuka olen, tai luulen olevani...

Eli minä, kirjoittaja, olen 24-vuotias elämän etsijä Etelä-Suomesta. Asun yhdessä avopuolisoni kanssa, ja tulenkin varmaan kirjoittamaan paljon Hänestä. Yhteistä taivalta meille on kertynyt reilut 5vuotta, ylä-ja alamäkineen. Ja kyllä vaan, olen varma että matkamme jatkuu yhdessä... Työni on minulle tärkeää, työskentelen lähihoitajana mielenterveyskuntoutujien parissa. Joka päivä tulee tilanteita, joihin en koskaan aiemmin ole kuvitellutkaan törmääväni. Välillä tuntuu hassulta, kun niin monet aivan käsittämättömät jutut mitä töissä tapahtuu on minulle itselleni jo niin normaalia, etten edes osaa ajatella jonkun toisen pitävän tapahtuneita outona. Jokainen päivä on haaste, ja jokainen päivä on mielenkiintoinen.

Tässä vaiheessa voisin kertoa hieman niistä asioista, jotka minua kiinnostavat. Niitä on paljon, ja tällä hetkellä mielentilanikin on sellainen, että uusia asioita tuppaa löytymään vähän joka kulman takaa. Monta vuotta sydäntäni lähellä on ollut henkinen kehitys, ja siihen tutustuminen. Olen useita sunnuntaipäiviä istunut meediotilaisuuksissa kuuntelemassa ja tutkailemassa. Olen lukenut henkimaailmasta paljon kirjallisuutta, ja etsinyt uusia polkuja joiden kautta voisin tutustua aiheeseen vielä syvemmin. Tämä tie on pitkä, varmasti. Tuntuu kuin en vielä olisi päässyt edes alkuun, vaikka matka on jatkunut jo useita vuosia. Henkisen kehityksen myötä on kiinnostukseni vaihtoehtoisiin hoitoihin lisääntynyt myös.

Tarot-korttipakkoja minulla on tällä hetkellä 2, joihin yritän tutustua. Haaveena on, että jonain päivänä löydän itselleni SEN pakan(pakan joka tuntuu tutulta heti). Luulen jo hieman tietäväni, mistä tämän pakan löydän. Nyt ihan viimeisimpänä "hurahduksena" on tullut kiinnostus joogaan, mindfullnesiin ja meditaatioon. Ongelmani on nyt se, että haluaisin osata kaiken heti ja löytää heti tietoisen mielenrauhan ja olla tyyni aina elämäni loppuun asti. Juuri näinhän se varmaan meneekin, right...?! Inspiraatiota ja halua oppia uutta pursuaa niin kovalla tahdilla, että valitettavasti ei nämä vuorokauteen kuuluvat tunnit ihan taida riittää.

Tässä nyt muutama sananen minusta. Kiinnostukseni ja intoni ei suinkaan ole rajoittunut noihin jo mainitsemiini asioihin, lista on piiiitkä. Mutta jos nuo nyt riittäisivät näin alkuun. Kirjoitan muista hurahduksistani sitten myöhemmin.

Hyvää yötä.